etusivu
asema
Jch
Kuvagalleria
Ilmoitukset
Yhteystiedot
reuna
asema
reuna





Jukka Terästö
Jukka Terästö

Kolumni

POHDISKELIJA

POHDISKELIJA ei henkilöidy tiettyyn persoonaan vaan kirjoittajia voi olla useampiakin. Tälle palstalle voi siis lukijakin kirjoittaa aiheista, jotka eivät sovellu AVOIMEEN FOORUMIIN. Osoite: asema@terasto.fi.

Jukka Terästö

Kuten ingressissä mainittiin POHDISKELIJA voi olla kuka tahansa. Toimituksen on kuitenkin tiedettävä kirjoittajan henkilöllisyys ja yhteystiedot, vaikka kirjoittaja käyttäisi nimimerkkiä. Omalla nimellä kirjoittaminen on suositeltavaa.

Nimimerkillä kirjoitettaessa lukija jää usein pohtimaan, kuka on henkilö nimimerkin takana. Jos kolumni on tehty omalla nimellä, saattaa salaliittoteorioihin taipuvainen lukija epäillä nimen aitoutta tai sitä, onko mainittu kirjoittaja todellakin itse tekstin naputellut.

No, me emme sotkeudu lillukan varsiin, vaan menemme reippaasti eteenpäin ja noista ensimmäisistä lauseista onkin hyvä siirtyä tämän kolumnin aiheeseen: ”kuka minä olen?”

No, kaikkihan me toki tiedämme, keitä me olemme. Vai tiedämmekö? Kun täsmennän, etten nyt tarkoita etu- tai sukunimiämme, vaan olemassaolomme perustaa, saattaa otsallemme jo ilmestyä useampikin ryppy.

Ranskalainen filosofi René Descartes päätteli näin: ”ajattelen, siis olen (olemassa)”. Descartes piti ajattelevaa mieltä omana kokonaisuutena ja erillisenä ruumiista, joka oli katoavaa ainetta. Ruumis ja ajatteleva mieli kuitenkin kommunikoivat keskenään.

Descartes tuli siihen tulokseen, että niin kauan kuin hän ajattelee, hän on myös varmuudella olemassa.

Entä kuolema? Mitä ajattelevalle mielelle tapahtuu, kun ruumis kuolee? Lakkaako se ja hajoaako se ruumiin lailla, kun olemme henkäisseet viimeisen henkäyksemme?

Kun tulemme Descartesin 1600-luvulta tähän päivään, saamme avuksemme modernin tieteen ja tekniikan. Nykyään on nimittäin mahdollista seurata, mitä aivoissa tapahtuu niin elämän aikana kuin kuoleman hetkelläkin.

Tiedetään, että ajattelun aikana aivojemme sähköinen toiminta on aktiivista, ja että kuoleman hetkellä kaikki tuo sähköinen toiminta lakkaa.

Olisi loogista päätellä, että kun aivojen sähköinen toiminta lakkaa myös ajattelu lakkaa. Onko todellakin näin? Ilmeisesti ei, koska jotkut ns. rajatilakokemuksen läpikäyneet kuolleiksi todetut ihmiset, jotka on saatu elvytettyä, kertovat muuta.

He sanovat ajatelleensa, aistineensa, muistaneensa ja jopa tunteneensa erilaisia tunteita silloin, kun he laitteiden mukaan ovat olleet kuolleita eli aivoissa ei ole havaittu sähköistä toimintaa.

Vaikkakin vain pieni osa kuolleista elvytetyistä kokee rajatilakokemuksen, on heidän määränsä jo niin merkittävä, ettei heitä voida sivuuttaa olankohautuksella.

Nyt voidaan jo riittävällä varmuudella todeta, että Descartes oli oikeassa päätellessään, että mieli ja ruumis ovat erillisiä. On myös todennäköistä, että ajattelevan mielen olemassaolo jatkuu, vaikka ruumis, jonka kanssa se on kommunikoinut, kuolee.

Jukka Terästö